perjantai 27. heinäkuuta 2012

Pihapenkin uusi elämä


Koska löhöily ja rentoilu aina jossain vaiheessa alkaa tuntumaan ihme kyllä tylsältä, on kiva välillä tehdä jokin pieni piristävä projekti. Pidemmän aikaa jo olen katsellut sillä silmällä mökillä ollutta vanhaa pihapenkkiä. Se on ollut kulunut ja haalistunut ja vinksallaankin, mutta isännän strategisesti oikein sijoittamat pari ruuvia korjasivat jo aiemmin pahimmat kallistumat. Maalia penkki kyllä kaipasi pintaansa, vaikka se joskus olikin jo saanut ainakin yhden uuden kerroksen - alkuperäisen vaaleansiniharmaan päälle oli vedetty viininpunainen. Vaikka penkki päälle päin näytti aika purkukuntoiselta, hävittämistä en olisi millään raaskinut tehdä - penkki on kuitenkin ukkini tekemä, kuten monet muutkin mökin huonekalut. 


Sadepäivän ratoksi siis hiomakone käteen ja vanhaa maalia poistamaan! Ja sitten parina päivänä maalia pintaan ja lopputulos on tämä:



Penkki sai ainakin ensin alkuun kunniapaikan saaren kärjestä, lasten uimapaikan vierestä, katse järven selälle päin. Siinä on nyt kiva istuskella vahtimassa uivia lapsia, katsella järvelle ja säilöä pyyhkeetkin. 


keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Kesä


Täällä eletään kesäloman viimeistä viikkoa ja yritetään nauttia parhaamme mukaan viimeisistä hetkistä. Uidaan, kalastetaan, ollaan yhdessä. Tehdään hyvää ruokaa, otetaan auringonsäteistä kaikki mahdollinen irti. Tankataan kesää talvea varten!



Blogi ja etenkin postauksien ja tekstien tekeminen on ollut ihan jäähyllä. Kuten aika monella muullakin, olen huomannut! Kesää ja lomaa ei malta käyttää koneen edessä istumiseen. Kovin paljon en ole kuvannutkaan, mutta jonkin verran - kuvat odottavat koneella kyllä. Jotenkin hetkissä mukana oleminen on ollut niin paljon tärkeämpää kuin niiden eläminen linssin takaa. 








perjantai 13. heinäkuuta 2012

Lits ja läts








 Kerrankin sitä sai hyppiä vesilätäkössä niin paljon kuin huvitti!


maanantai 9. heinäkuuta 2012

Strutsitila Syrjynen



 Viime viikolla piipahdimme Pälkäneellä Strutsitila Syrjysellä. Syrjynen sijaitsee pari kilometriä Pälkäneen keskustasta Kangasalle päin Lahti - Tampere -tien varrella. Tilalla on myytävänä Strutsin, Ylämaankarjan ja peuran lihaa (taisi olla myös villisikaa?) sekä nähtävänä edellä mainittujen lisäksi myös muita eläimiä.  



Ylämaan karja on hauskan näköistä otsatukkineen. Missä loppuu tukka ja missä alkaa heinä?! :)



Laitumella oli ihan pieniäkin emon hellässä huomassa. 




Villisioista ei kyllä ollut oikeastaan mitään iloa! Isot möhkäleet lepäilemässä paahteessa. Eivätkä hievahtaneetkaan, vaikka ihmiset kulkivat ihan vieressä. 





Peurat ovat uskomattoman kauniita! Tapana ei ole paljon takalistoja kuvailla, mutta nyt oli pakko. Kuusipeurojen hännänseutu on värien ja kuvion puolesta niin hieno! 


Ja silmät...


 Komea on myös tilan kukko. Toinen onnekas oli kanojen seurassa häkissä, toinen partioi häkin ulkopuolella. 


 Ja vielä se kaikkein suloisin - tämän olisi voinut ottaa mukaan! <3