Meidän viikonloppumme oli tätä. Ensin varusteiden hankkimista, sitten vähän jännittämistä, sitten laskukoulua ja sitten laskemista. Mahtavaa! Pääosissa pikkunatiaiset, me vanhemmat tyydyttiin jännittämään ja palelemaan jalkamiehinä. Ja kuvaamaan, toki - tosin suurin osa kuvista, joita kylmyydeltä ja malttamattomuudeltani sain otettua, olivat kuvia ilmeistä natiaisten kasvoilla ja niin ollen pannassa julkaisun suhteen. Tässä kuitenkin pari taideotosta ;)
Anana on kirjoittanut todella hyvän tekstin lasten laskettelun aloittamisesta, joten en ala tekemään siitä huonoa kopiota. Saimme siitä rutkasti hyviä vihjeitä, suosittelen muillekin lasten laskemisharrastusta miettiville! Me aloitimme siis hankkimalla varusteita sekä käytettynä että osin uutena (kypärät, laskettelulasit ja esikoisen sukset ovat uudet, kuopuksen sukset ja molempien monot käytettyjä). Sauvojahan lapset eivät alkuun tarvitse. Ensimmäiselle kerralle varasimme yksityisopetusta, koska todennäköisyys meidänkin jälkikasvumme ohjeiden kuuntelemiseen meiltä on luokkaa surkea. Opetus lähti liikkeelle lasten rinteessä, jossa pojat saivat nopeasti juonesta kiinni ja pujottelivat pian pehmopylväitä kuin vanhat tekijät. Sen jälkeen siirryttiinkin jo sitten kunnon rinteeseen kokeilemaan...esikoinen otti varovaisesti ja laski hyvin opettajan perässä, mutta kohta kuusivuotias kuopus otti irtioton ja lähti leikkimään syöksylaskijaa. Onneksi pahimmilta kolhuilta vältyttiin, mutta kuopus itse halusi siirtyä takaisin lasten rinteeseen - ja hyvä niin, siellä käännöksiä sai hiottua turvallisemmin. Molemmat oppivat hyvin sompahissin toimintaperiaatteen, mutta kuopukselle taisi olla pitkä nousu hiukan liian raskas ja väsyneenä huomio herpaantui niin, että kaatui nousussa. Ja esikoinen perään, ilmeisesti myötätunnosta tai luullen, että tässä kuuluu näin tehdä ;)
Kaiken kaikkiaan ensimmäinen laskupäivä sujui loistavasti ja innolla odotamme seuraavaa kertaa, kun olemme menossa mäkeen. En oikein edes malttaisi odottaa, kun pääsemme koko perhe kunnolla yhdessä rinteeseen! :)
