sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Syksyn lämmittäjät


Ihanassa suden hetki -blogissa bannerissa todetaan, että "koska maailman ja ihmisen väliin tarvitaan jotakin karvaista". Suden hetki -blogissa sillä toki tarkoitetaan vähän muuta, mutta ihan toteamuksena se pitää monella tavoin ihan paikkaansa. Meillä karvoja maailman ja ihmisen väliin tuovat  kissat, mutta jotain muutakin tarvitaan - ainakin näin syyspimeällä ja etenkin sitten pakkasilla. Siksi meillä kaivetaan syksyn tullen esiin taljoja...




...ja valoja:



Hain pihalta omenapuun oksan, suihkuttelin sen valkoiseksi, asetin roikkumaan ja viritelin valot päälle. Aika kiva siitä tuli! Tykkään paljon tuosta Clas Ohlsonilta ostetusta valosarjasta, joka toimii paristoilla. Se on kätevä, kun sen voi viritellä mihin vain pistorasiankin ulottumattomiin. Ja mikä parasta, sillä voi harhauttaa katsetta osumaan enemmän siihen tuon tuolin sijaa...(pimeällä toimii huomattavasti paremmin kuin tässä kuvassa).


Meillä on siis eteisessä ehta nojatuoli. Siis ei mikään kenkien laittamisen helpottamiseksi hankittu istuin, vaan kunnon vanha nahkainen tv-tuoli. Oikein isännän tuoli. Ja isännän takia se siihen jäikin...nimittäin hankittuamme olohuoneeseen uuden tämä sai häätötuomion ja siirrettiin eteiseen odottamaan siirtoa muualle. Siinä sitten ennen siirto-operaatiota isäntä istahti nojatuoliin räpläämään kännykkäänsä eikä suostunutkaan enää nousemaan. Ainakaan ennen kuin suostuin säilyttämään sen. Ja itse asiassa se onkin ihan mahtavalla paikalla; keskellä taloa, siitä on näköyhteys pääosaan huoneista ja se on kännyköiden ym. padien välittömässä läheisyydessä. Siihen on mukava istahtaa lukemaan tekstiviesti tai päivän uutisotsikot esimerkiksi odotellessa kahvin tippumista viereisessä keittiössä. Ja se on mukava. Varsinkin, kun jaloissa olevan taljan uumeniin voi upottaa varpaat. Ei ehkä viimeisen päälle sisustuksellinen tai feng shuin mukainen, mutta mukava ja käytännöllinen. Ja parhaani olen yrittänyt saadakseni sen naamioitua sisutukseen sopivaksi... ;)






 Lisää valoa eteiseen tuovat tuikkukipot ja uusi valaisin - tai valaisin on vanha, joku Ikean malli. Ostin siihen vain uuden varjostimen Pentikiltä.  





lauantai 24. marraskuuta 2012

Taas luonnossa


Tämä, kuten lähinaapurinsa, on uusi lempipaikkani. Metsä muutaman kilometrin päässä meiltä. Sammalikkoa, kuusikkoa, luonto. Tänäänkin lähdettiin aamupäiväksi sinne. Vain olemaan. Ei-järjestetystä tekemisestä saa aikaan vaikka mitä uskomatonta! Tunnin metsässä tarpomisen aikana lapset keksivät varmaan kymmenen eri leikkiä ja kaupan päälle väsyttivät itsensä juosten pitkin poikin hirvien lailla. Mukana ollut kori täyttyi erilaisista askartelutarvikkeista ja sienistä. Lihaksisto sai treeniä tarpoessamme pitkin poikin. Löysimme vaikka mitä eläinten jälkiä ja seurailimme pitkään peuramamman ja vasan jälkiä sekä supikoiran polkua. Ulkoilu ja liikkuminen herätti mahtavan ruokahalun ja kaupan päälle päänuppi sai ilmaista hoitoa.

Mahtavaa. Menkää ihmiset metsään!


maanantai 19. marraskuuta 2012

Haaste: 180 astetta

 Pistetäänpä pitkän ja harmaan syksyn kunniaksi kiertämään haaste. Haaste kulkekoon nimellä 180 astetta; tarkoituksena olisi kuvata asia, aihe, tapahtuma, tilanne, paikka - mikä vain - niin, että ensimmäisen kuvan ottamisen jälkeen kääntyy 180 astetta eli täysin vastakkaiseen suuntaan ja näppää toisen kuvan.

Näin ikään:


Toivottavasti mahdollisimman moni nappaa haasteen ja haastaa lisää blogisteja mukaan. Kuvat voi kukin julkaista omassa blogissaan. Ilmoittelettehan tänne kommentteihin linkkejä, joista hyviä kuvia löytyy! 

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Sunnuntain luontoretki

Tänä viikonloppuna ollaan retkeilty oikein olan takaa. Sunnuntain retki tehtiin Luutasuolle, yhdelle Etelä-Suomen hienoimmista retkeilyalueista. Viimevuotiset kuvat (täällä) onnistuivat huomattavasti paljon paremmin kuin tämänpäiväiset valosta johtuen, mutta tässä pieniä retkimaistiaisia silti:




























lauantai 17. marraskuuta 2012

Sammalpallot, osa 2


Viimevuotisten sammalpallojen innoittamana ajattelin väkästää muutaman tänäkin vuonna. Valitettavasti lähimetsän sammalvaranto ei ollut suuren suuri (lue: en raaskinut riipiä kaikkea), eikä illan pimetessä huvittanut lähteä kovin kaukaa sammalta hakemaankaan, joten sain aikaan vain yhden sammalpallon. Tallessa kuitenkin olivat vielä viimevuotisetkin, ja siitä se ajatus sitten lähti....


Purkki spraymaalia, suihkautus vanhan kuihtuneen sammalpallon pintaan ja ta-daa:  ei hullumpi, vai mitä?


Lauantain luontoretki








Esikoinen lähti viikonlopuksi partioleirille ja on ensimmäistä kertaa poissa kotoa yötä jossakin muualla kuin mummulassa. Siis ilman meitä vanhempia ja veljeä. Sydämessä oli eilen illalla ontto kohta, kun mietti pientä poikaa poissa kotoa. Ja yhden neljästä ollessa poissa tuntuu kuin ainakin puolet puuttuisi. Hassua. Täällä on tosi hiljaista. 


Kummasti sitä vain tiesi, milloin on hyvä aika päästää lapsi yöpymään poissa kotoa. Viime kesänä puhuttiin yhden tutun pojan äidin kanssa leiristä, jolla olisi yövytty myös. Silloin tuntui, että ei ihan vielä. Nyt ei enää tuntunut. Partioretki on vielä paras mahdollinen paikka olla ensimmäistä kertaa yötä - on touhua ja tekemistä ja kaverit. Laumanjohtaja juuri sanoi, että jos joku ikävöi, niin kyllä muut lohduttavat. Tuntuu lohdulliselta.


Kuopus on ottanut ilon irti yhtäkkisestä erityisasemastaan. Aamulla pakattiin mukaan eväitä ja lähdettiin retkelle. Kuopus johdatteli meidät metsäpolkuja pitkin lintutornille, missä syötiin eväät. Takaisin tultiin pidempää reittiä ja kotiin päästyämme emme voineet käsittää, kuinka pitkän retken olimmekaan tehneet! 







Meillä päin on paljon erilaisia retkeilyreittejä ja niiden varsilla paljon nuotiopaikkoja. Näin viikonloppuna on ihan parasta lähteä luontoon, ottaa eväät ja kamera mukaan ja nauttia raittiista ilmasta ja kaikesta siitä, mitä luonnolla on tarjottavanaan. Hienoja asioita on taas viime aikoina nähty ja koettu peuroista ja kauriista aina metsoon asti. Harmi, että kamera ei ole aina kulkenut mukana! 















keskiviikko 7. marraskuuta 2012