Tänä aamuna nautin elämästä, rauhasta ja hiljaisuudesta yksin kauniissa, syksyisessä metsässä. Viime aikoina elämä on ollut hektistä, mutta onneksi ihanaa. Esikoisen koulun aloitus toi tullessaan myös harrastukset ja uuden arkirytmin löytäminen on vienyt oman osansa ajankäytöstä. Valokuvaaminen ja bloggaaminen ovat olleet taas vähemmällä. On keskitytty elämään hetkiä kuvaamisen sijaan.
Olen esikoisen harrastusten ajan varastanut itselleni hetkiä lenkkipoluilla ja jatkanut lenkkeilyä muutenkin. Myös kuopus on pyöränsä kanssa loistava lenkkikaveri. On uskomatonta, miten entisenä kuntonsa hukanneena urheilijana alkaa saavuttaa pikkuhiljaa jotain takaisin - viiden kilometrin juoksulenkki alkaa olla jo rutiinia, seuraavaksi lähdetään tavoittelemaan seitsemää kilometriä.
Ja siinä välissä käydään tunnelmoimassa rauhallisempaankin tahtiin metsässä. Ja hurmioidutaan siitä tunteesta, kun löytää hyvän sienipaikan. :)
Lisää tekstiä joskus, kun ajatukset ovat paremmin mukana. ;)