Voikukkapelto

Pihamme vieressä on voikukkapelto. Ihana, kaunis ja aurinkoinen. Ainakin siihen asti, kunnes tuuli kuljettaa kaikki voikukansiemenet sieltä pihallemme. Tänään lapset, omat ja lainatut, lähtivät saalistusretkelle voikukkien sekaan. Saalistus tarkoitti hyönteishaavin heittämistä hyönteisen päälle - saalis laskettiin saldoon ja sen jälkeen haavi nostettiin pois. Ilmeisesti tämäkin tapa oli tarpeeksi mielenkiintoinen, koska innokkaimman tulos oli yli kaksisataa.

Etumiehellä on traktori. Sen tarkoitus on jyrätä tietä pienimmäiselle, joka lyhyytensä vuoksi muuten kohtaisi voikukkien seassa piileskelevät nokkoset kivuliaasti. 

Vietin tuntiminuuttitolkulla aikaa kuvaten näitä suloisia surisijoita. Otin kymmenittäin lentokuvia, joista näemmä tämä allaoleva oli paras - siis itse asiassa ainoa julkaistavissa oleva! Joudun ehkä käyttämään vielä hiukan aikaa pellolla...

Näitä oli näemmä useamman laisia. Huomaattehan, että tämä on eri kaveri?

Ja tässä vielä kolmas, sirompi tapaus. Söpö tämäkin. 

Maailman melskeissä

 

Joskus sitä tuntee olevansa kuin punaisella matolla. Puitteet ovat loistavat ja kaikki sujuu.

 Joskus sitä vain väistelee vaikeuksia ja yrittää pysytellä turvallisella oksalla. 

 Joskus sitä tekee hartiavoimin töitä päästäkseen huipulle.

 Joskus on keskellä kaikkia ja kaikkea.

 Joskus tuntuu hyvältä vetäytyä syrjään omaan rauhaan.

Ja joskus sitä pääsee huipulle ja tuulesta huolimatta voi nostaa leukaa korkeammalle ja vain hymyillä. :)

Tällaista meillä

Niinhän se on, että kun kuvittelee olevansa lopussa, elämä heittää vielä eteen jotain. Kun koomaa lähentelevän väsymyksen (kyllä, vessanpöntölle voi näemmä nukahtaa) päälle aloitetaan vatsatautikierre, ei ihan naurata. Kun juuri nukkumaan mennessä päädyt tuijottamaan puolisoa käytävänpätkän yli, jolle on roiskunut esikoisen epäonnistuneen pidätysyrityksen jälkeen vatsalaukullinen sisältöä, ovat sanat hukassa. Pienen hysteerisen naurunpyrskähdyksen ja muutaman kyyneleen jälkeen elämä kuitenkin jatkui. Aamuyöllä neljältä nukkumaan päästessäni mietin, miten hyvältä normaali arki voikaan taas sitten joskus tuntua. 

Ja tulihan niitä kuviakin otettua. Jostain syystä sain komennuksen kuvata äes-jyräyhdistelmää, ja minähän kuvasin. Ja vähän samalla kaikkea muutakin. ;)

Toukokuun töitä

Tervehdys taas, pitkästä aikaa! 

Koska vuodet toistavat monesti itseään ja viime vapusta jaksoin kirjoittaa niiiin paljon paremman tekstin, se kannattaa lukea täältä. Ihan samoilla on edetty tänäkin vuonna... Tänä vuonna tahti on ollut ilmeisesti niin kova, tai sitten olen vain tullut niin vanhaksi, etten ole jaksanut edes kuvata. Enkä oikeastaan ole ehtinytkään, kun olen viillettänyt joka paikassa pää kolmantena jalkana. Tekstin kuvatkin on siis lainattu viime vuodelta.

Jos kaikki sujuu hyvin, tämä kaikki on taas vuodeksi ohi tiistaina. Pitäkää peukkuja. Itse en jaksa. Ja helatorstain pitkän viikonlopun aion nukkua. Ja ehkä maata sohvalla. Ja nukkua vähän lisää.