Koulu- ja viskarielämää, viikko kaksi

Juuri kun ajattelin, että kaikki alkaa kuin alkaakin sujumaan esikoisen koulutaipaleella ja meidän arjessamme, taivaalta tipahtikin seuraava ongelma. 

Nimittäin kuopuksen uusi hoitopaikka. Viskari. Raukka on jäänyt koko viime viikon esikoisen koulunaloitusjännitysten jalkoihin ja toisaalta, uuden hoitopaikan hohto ohitti jännitykset ja kun äitikin oli aamuisin pyörällä viemässä ja iltapäivisin hakemassa ja ja....mutta nyt, kun arki palasi, ja pitäisi lähteä reippasti hoitoon, kuopus ilmoitti jännittävänsä uutta viskaria - uusia tätejä, uusia tiloja ja paria uutta lasta. No toki. Isoja muutoksia, myönnän. Jännä vain, miten jännitys iskee viikon jälkeen! Nyt siis kipuillaan pienemmän aamuja ja päivän sujumista ja samalla yritetään huolehtia myös isomman koulusta, ettei se vielä ihan muuttuisi tavalliseksi ja itsestään selväksi - jännää se vieläkin on, varsinkin se yksin kulkeminen. Onneksi matkan varrella on kavereita ja kavereiden äitejä, viikon aikana tukiverkko on upeasti kasvanut ja vahvistunut.

 

Huomaan olevani iltaisin pelkkiä korvia ja syliä, kun yritän olla läsnä molempien tunteissa ja tapahtumissa, yhtä aikaa. Yritän tarkistaa läksyjä (esikoinen sutaisee aika huolettomasti ja on sitä mieltä, että hän osaa kaiken. Kun aloimme katselemaan hiukan tarkemmin harjoiteltuja A-kirjaimia, hänkin huomasi, että suurempi osa niistä itse asiassa menee viivojen yli kuin pysyy viivojen sisällä. Läksyihin ja koulutehtävien läpikäymiseen siis näköjään täytyy oikeasti varata aikaa ja huomiota), lukea iltasatua, kuunnella päivän tapahtumia ja tunteita, vastata miljoonaan kysymykseen joista puoliinkaan en tiedä vastausta (äiti, kuinka monta päivää ampiainen elää?), huolehtia seuraavan päivän koulu- ja viskaritarvikkeista, olla lähellä.

Lasten nukahdettua yritän olla hukkaamatta omaa itseäni äitiyden syövereihin ja käydä lenkillä tai mitä vain, jotten olisi vain äiti ja jaksaisin olla mahdollisimman kärsivällinen. Onneksi isäntä on kiinni puintihommissa, niin voin jättää vaimon roolin juuri nyt vähemmälle.