En ole kovin kokenut Lapin-kävijä - itse asiassa ainut kokemukseni varsinaisesta Lapista rajoittuu yhteen käyntiin Ylläksellä, ja sekin kohtalaisen sulan maan aikaan. Vaikka Kuusamo ja Ruka ei varsinaista Lappia olekaan, sen luonto on jo kylliksi lapinomaista hurmaamaan - etenkin talvella. Ruska-aikakin olisi kiva vielä kokea, mutta rakastan näitä isoja nietoksia ja erityisesti lumimassoja puiden päällä. Niitä voisin katsella vaikka kuinka kauan! Ja näköalat tuntureiden päältä - upeaa. Rukatunturin laella seistessa sielu lepää, tuntee tosiaan olevansa yksin osana maailmaa ja maisemaa.
Mökkimme vaihtopäivä oli lauantai, ja alunperin ajattelimme ajavamme Rukalle perjantain ja lauantain välisenä yönä. Näin emme hukkaisi yhtään neljästä päivästä perillä, kuten olisimme vasta lauantaina ajaessa tehneet. Mietimme kuitenkin, että yön ajo voisi olla turhan rankka meille aikuisille, vaikka lapset saisivatkin nukkua. Vaihdoimme siis suunnitelmaa ja ajoimme Taivalkoskelle perjantaina ja yövyimme siellä Bed&Breakfast -majoituksessa. Näin pääsimme melkein perille illalla, saimme kunnon yöunet ja aamusella ajelimme viimeiset kilometrit Rukalle. Päivällä pääsimme jo rinteeseen ja saimme kaiken hyödyn irti jo lauantaipäivästä!
Poroja näimme jo heti ensimmäisen yön majoituspaikan naapurissa ja lisää Rukalla. Sympaattisen näköisiä otuksia ;) Katselin porontaljoja vähän ostosilmällä, mutta koska hinnat eivät juuri poikenneet kotiseutujen hinnoista (mm. Stockmann myy hyviä taljoja), en viitsinyt kasvattaa tavarakuormaa autossa.
Rinteitä Rukalta löytyi ihan riittämiin meidän perheen tarpeisiin. Valitettavasti aika ajoin oli ruuhkaa, seassa paljon epävarmoja laskijoita ja hissijonot melkoisen pitkät. Pari törmäystä rinteessä ja hissijonossa jouduttiin ottamaan vastaan, mutta onneksi kummassakaan ei käynyt hassusti. Sen verran törmäykset pistivät kyllä miettimään, että myös meille vanhemmille on lisätty kypärät ostoslistalle. Varmuuden vuoksi!
Pojat nauttivat laskemisesta pitkissä ja mukavissa rinteissä paljon. Myös taidot kehittyivät vähän haastavammissa rinteissä huimasti, kun pääsi kanttailemaan kunnolla. Ja toki sekin kasvatti taitoja, kun pääsi muutaman päivän aikana laskemaan paljon ja pitkiä rinteitä. Alakuvassa kuopuksen taidonnäyte alle kouluikäisten laskukisassa. Kiva, leikkimielinen kisa, jossa kaikki osallistujat saivat palkinnon ;)
Haasteina lasten kanssa koin tosiaan ruuhkat (välillä sydän kylmänä joutui tarkkailemaan lasten ohi suhahduksena laskevia muita laskijoita) ja senkin, kuinka kauan lasten kanssa pystyi laskemaan. Yhdessä laskussa kaikki meni vielä loistavasti eikä lähtemisestä olisi voitu puhuakaan, sitten yhtäkkiä hissijonossa puhkesi väsymyksestä suora huuto, kun kuopus joutui ruuhkan takia jäämään eri hissiin kuin isi. No, kanssajonottajat (joita siis oli paljon, tuolihissi kun veti hyvin laskijoita - kuusi kerrallaan) eivät tuntuneet olevan moisesta moksiskaan, sen verran nihkeästi tilaa pikkulaskijalle tarjottiin ;)
Plussaa kuitenkin mahtavista maisemista, rinteistä, hyvin sujuneista hissikyydeistä sekä ehdottomasti siitä, ettei ole mitään parempaa kuin yhdessä perheen kanssa vietetty mukava aika! :)
