Se tunne, kun seisoo tunturin huipulla ja maisema levittäytyy kauniina edessä.
Tuuli suhisee korvissa ja suodattaa äänet. On maisema, luonto, hiljaisuus ja sinä.
Kun seisoo meren rannalla ja katsoo ulapalle kaukaisuuteen, on myös yksin.
On kuitenkin yksin jonkin äärettömän laidalla.
Tunturin laella on yksin osana maisemaa, osana ympäröivää luontoa.
Osana maailmaa.
Osana rauhaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän viestin käynnistäsi, teet minut hyvin iloiseksi! :)