torstai 28. helmikuuta 2013

Maailman laidalla vai keskellä?


Se tunne, kun seisoo tunturin huipulla ja maisema levittäytyy kauniina edessä. 

Tuuli suhisee korvissa ja suodattaa äänet. On maisema, luonto, hiljaisuus ja sinä. 

Kun seisoo meren rannalla ja katsoo ulapalle kaukaisuuteen, on myös yksin. 
On kuitenkin yksin jonkin äärettömän laidalla.

Tunturin laella on yksin osana maisemaa, osana ympäröivää luontoa. 
Osana maailmaa.
Osana rauhaa.

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Sinne ja takaisin
















Sinne ja takaisin - noin 1629,92 kilometriä, 21 tuntia ja 5 minuuttia. Ainakin karttahaun mukaan, ihan noin tarkkaa kirjanpitoa ei huvittanut matkalla tehdä. ;) Koti - Rukatunturi - koti. Rankka reissu, mutta niiiin kivaa. Perheen talviloma, osa yksi. Nyt toivutaan tämä päivä ja palataan arkeen, ja odotetaan samalla talvilomaa - osaa kaksi. Lähitulevaisuudessa luvassa kuvia Rukalta, kunhan saan ensin pesukonetta pyöritettyä ja tehtyä muuta sellaista tylsää. :)


















torstai 21. helmikuuta 2013

Huhheijaa






Olen vakuuttunut siitä, että joku syö aikaa. Tai varastaa sitä. Olen epäillyt sitä ennenkin ja juuri nyt erityisen vahvasti. Joka päivä mietin kuvaamista, blogia ja kirjoittamista, mutta kaikki muu vie ajan niin tyystin, etten ole saanut aikaiseksi. Tai kirjoittamiseen olisi ehkä jäänyt aikaa, mutta kun kuvia ei ole, on turha kirjoittaakaan. 


 Tulossa ja meneillään on vaikka mitä kivaa, mitä ei oikein malttaisin odottakaan. Niistä kuitenkin paljon lisää myöhemmin! :) Sillä välin - aurinkoista talven jatkoa!