tiistai 31. tammikuuta 2012

Hrrrr.



Viileää on, ja vielä viileämmäksi on menossa. Hiukan liiankin. No, ainakin meillä on kunnon talvi, ei pelkkää loskaa! 

Tänään ollaan pysytelty kuopuksen kanssa tiivisti sisätiloissa. Pienen paha yskä pitää aika vähän pakkasilmasta. Eilinen reipas hiihtolenkki lämmittää mieltä vieläkin, mutta pakkaslukemat olivat juuri kipurajoilla. Kylmemmässä ei ole enää järkeä hiihtää. 

Arvon vielä, lähdenkö ladulle tänään. Sisäinen vilukissani ja sohvaperunaminäni on sitä mieltä, että tänään jo voisi heittäytyä karkottamaan pakkasta, liikunnallinen ja toiveissa timmimpi minäni taas voisi vielä tänään lähteä ladulle. Saa nähdä, kumpi voittaa.   


maanantai 30. tammikuuta 2012

Kesä muistoissain

Kun pimeyttä riittää, ajatukset kääntyvät väkisinkin kesään. Aurinkoon, lämpöön. 

 Järven kimallukseen.

 Hellään kesäsateeseen.

 Aamu-usvaan järven yllä.

 Uimaretkiin. 


 













Paljaisiin varpaisiin. 
Auringonpaisteessa ja uintireissujen jälkeen.

 Kiireettömyyteen.


Seuraavaan kesään tuntuu olevan ikuisuus. 

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Arvontavoitto

Raskasta viime viikkoa kirkasti postiluukusta tipahtanut ihana yllätys. Voitin Aneten aika -blogista kirjapaketin! 


Paketissa oli kaksi kauniisti pakattua kirjaa, Kaunista keittiöön ja Tee itse sisustustaulut. Selasin molemmat heti läpi ja pelkkä selailu jo sai inspiraation pulpahtelemaan... :) Kuvasin jo pari innostavinta ohjetta, mutta en uskaltanutkaan julkaista niitä täällä tekijänoikeussyistä. Mutta josko saisin jotain valmista, niin voisin kuvata niitä. 


Vielä kerran, kaunis kiitos! :)

Oi valoa


Maailma kylpee taas valossa. Ihanaa, että on vapaapäivä, ja auringosta ja valosta saa nauttia koko päivän!



Kissat valloittavat pakkasilla aina kuumimmat paikat. Hyvä kun omaa kättä pystyy pitämään hetken patterilla, ja ne löhöilevät sen päällä monta tuntia!

Siivousvimma on siivittänyt työhuoneen melkein valmiiksi. 


Tänään on ihailtu valon määrää jo työhuoneessakin, josta suurin osa tavaroista on raivattu paikalleen.  

Esikoisen huoneessakin valo suorastaan tulvi ikkunoista heijastaen hienoja kuvioita seinälle.



lauantai 28. tammikuuta 2012

Aamun sarastus

Tänä aamuna taivaanranta näytti tältä. Upea väriloisto avasi aamun ja sopi loistavasti tähän päivään. Eilen saimme hyviä uutisia ja väistämätön näyttää saaneen lisäaikaa. Olemme varovaisen toiveikkaita; edessä voi sittenkin vielä olla hyviä yhteisiä hetkiä. :)


Hetken kuluttua valon määrä oli taas lisääntynyt. Tänään levätään raskaan viikon jälkeen. 

perjantai 27. tammikuuta 2012

Elämä jatkuu



Hiljalleen väistämätön muuttuu hyväksyttäväksi eikä suru hallitse elämää. Se vaanii taka-alalla ja tulee pintaan, kun saa tilaisuuden. Sana, sävelmä, ajatus tai uni yllättää ja suru valtaa hyökyaallon lailla. Sen jälkeen taas kootaan ajatukset ja jatketaan eteenpäin.


Tällä viikolla eräänä päivänä istuin autossa ja mietin, pääsenkö nousemaan. Saanko oven auki, löytyykö tahtoa vetää työpaikan ovi auki ja kantavatko askeleet työhuoneeseen. 


Pitkän mietinnän jälkeen päätin, että elämän on jatkuttava. On pakko saada jatkaa arkea ja elää kutakuinkin normaalisti. Mietin, millä saan itseni liikkeelle ja mikä vie eteenpäin. Lapset, mies, työ. Kaikki hyviä syitä, mutta tavallaan liian ylimalkaista. Kaivoin kalenterin esiin ja aloitin arkeni läpikäymisen. Merkitsin samalle päivälle pienetkin tekemiset. Mietin viikkoa ja merkitsin nekin asiat, jotka toistuvat ja jotka muistan ilman kalenterimerkintää. Lasten tenavajumppa, oma kuvankäsittelyn kurssi, kuopuksen päiväkodin lelupäivä. Jatkoin merkitsemällä itsestäänselvyyksiä, mutta sellaisia asioita, jotka rytmittävät loppuviikkoa: esikoisen eskarikaverin synttärit - sitä ennen lahjan osto. Kaupassa käynti viikonloppua varten. Lisäsin jotain mukavaa - lauantaiaamulle hiihtolenkki. Samoin lasten tenavajumpan ajalle. Jatkoin pari viikkoa eteenpäin ja kun sain sen tehtyä, tarkastelin elämääni kalenterin sivuilla. Sivut olivat täynnä; paljon tekemistä, paljon tärkeitä asioita, paljon kaikkea mukavaa. Normaalia arkea, arjesta poikkeavia mukavia asioita. Tunsin olevani taas osa arkista elämää, tarpeellinen palikka siinä että kaikki pyörii. Tunsin, että haluan käyttää myös ne kalenteriini merkityt omat ajat. 


Illalla siivosin hullun lailla ja järjestelin kotini avulla elämääni. Elämä jatkuu.

tiistai 24. tammikuuta 2012

Sanaton


Olo on juuri kuin kuvassa. Katse tuijottaa tyhjyyteen eikä jaksaisi ryhtyä mihinkään. 

Suru läheisen ihmisen takia on suuri. Vaikka asiat eivät murehtimalla parane, on ehkä tullut aika myöntää, että luopuminen on käsillä. En haluaisi päästää irti ja hetkittäin takerrun toivoon. Mutta tiedän, että se on mahdotonta. Vaikka käänne parempaan tapahtuisikin, uusi käänne huonompaan on nurkan takana. Maallinen vaellus on tulossa tiensä päähän, se on vain hyväksyttävä. Mutta vaikeaa se on.
 

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Näkökulma

Mökillä saunassa on seinäpinta, josta on lohjennut pala. Se ei ole suuren suuri, mutta keskellä seinää ja sopivasti katseen edessä, kun lauteilla istuu. Yleensä lauteilta tulee katseltua järvelle, mutta kun kuuma löyly höyrystää ikkunat, katse alkaa harhailemaan muuallekin. Ja silloin se osuu tuohon puuttuvaan palaseen. Piikki lihassa, joku voisi sanoa. Olen tuijotellut sitä monesti ja miettinyt, miten sen saisi korjattua. Lohkeamat ovat sen näköisiä, ettei pieni paikka taida auttaa. Pinta lähtee lohkeamaan sitten vierestä. Parempi varmaan olisi raaputella koko pinta pois ja laittaa koko seinään uusi. Mutta kun olisi paljon muutakin tekemistä. Ja sitten se ihana tekemättömyyskin. 


Jälleen kerran istuimme saunan lauteilla, sinä hetkenä vain kuopus ja minä. Hän rikkoi jo hetken kestäneen hiljaisuuden toteamalla: "Äiti, tuossa seinässä on lintu." Hetkeen en ymmärtänyt, mutta kun näin mihin hänen katseensa oli kohdistunut, tajusin sen itsekin. Niinhän se on. Selvä lintu. Siitä lähtien lohkeama ei ole ollut pala poissa ja piikki lihassa, vaan lintu.

perjantai 20. tammikuuta 2012

Remontin keskellä

...löytyy myös tyyniä kohtia. Kuvasta on taidokkaasti rajattu pois se kaikki valtava sotku ja näpsäisty mukaan vain se, mitä on kiva ja rauhoittava katsella. Tosin vitriinin lasista heijastuu piirrustuskokoelma, joka vielä on paikallaan. Entisenä lastenhuoneena täällä on vieläkin näkyvillä vaikka mitä lasten tavaraa ja siten vielä nuo piirrustukset kaappien ovissa. En ole raaskinut niitä vielä irrottaa ja pakata pois. Ja fiikusraukka muuten näköjään kaipaisi suihkuun. Mutta ei välitetä siitä juuri nyt.

Työhuoneessa on yksi kodin lempipaikoistani. Kun istun sohvalla siistien kirjarivien ympäröimänä ja katselen ikkunsta ulos, minut valtaa rauha. Tyyni, levollinen olotila. Kirjoissa on jotain tosiaan jotain rauhoittavaa ja tyynnyttävää. Pitäisiköhän esimerkiksi sairaaloihin lahjoittaa kirjoja, jotta niitä voitaisiin asetella rivikaupalla ympäröimään potilaita?

Jossain vaiheessa täällä pitäisi vaihtaa tapetit, mutta juuri nyt sitä ei jaksa. Rakastin näitä harmaasävyisiä tapetteja lasten huoneessa; yhdellä seinällä oli tasainen harmaa ja kahdella tuo pallollinen. Tarpeeksi selkeä mutta hauska lastenhuoneen tapetiksi ja ihanan rauhallinen tausta värikkäille leluille ja kuoseille! Jos olisin löytänyt vastaavaa, olisin tapetoinut kuopuksen huoneen jälleen tällaisella, mutta en sitten löytänyt. Mutta siellä nyt oleva valkoinen on kyllä ihan loistava sekin. 

Ja paikkaansa odottaa vielä vaikka kuinka moni esine. Pikkuhiljaa, kyllä ne siitä. :)

torstai 19. tammikuuta 2012

Kuvankäsittelyä

Pääsin tänään aloittamaan avoimen ammattikorkeakoulun kautta opintoja kuvankäsittelyyn ja digikuvaukseen liittyen. Oi mahtavuutta! Henkeä pidättäen ahmin tietoa väreistä ja formaateista, ohjelmista ja vektoreista. Pintaraapaisun perusteella en malttaisi odottaa syvemmälle pääsyä.

Ehkä jossain vaiheessa nämäkin kuvat paranevat. Mikä siinä onkin, että luontokuvat onnistuvat useammin, sisäkuvat harvoin? Taidon ja harjoituksen puutetta, selvästi. Reeniä, ho...eikun tyttö, reeniä. Vai miten se meni.

Iloista päivän jatkoa!

tiistai 17. tammikuuta 2012

Sininen hetki




Ihana sininen hetki töistä tullessa. Vaikka eletään vasta sydäntalvea, kevään voi jo aavistaa nurkan takana. Valosta sen huomaa. :)

Päivän paras hetki

Viikonloppuna iltapäivällä päivän leppoisin hetki. Ulkona on kaunista, valoa tulvii sisään. Aamupäivällä on ulkoiltu kirpeässä pakkassäässä, on syöty hyvin ja istahdettu hetkeksi sohvalle. Ja joku on hetkeksi vähän ummistanut silmiäänkin...

Mihinkään ei ole kiire, voidaan vain olla. Yhdessä. Edessä ilta vielä ulkoiluineen, sauna, hyvää ruokaa. Jotain herkkuja. Löhötään. Tehdään käsitöitä. Ollaan rauhassa.

Ihana viikonloppu. Kohtahan se jo taas onkin. 

Viikonloppua odotellessa ilahduttavat (vanhojen lisäksi) uudet lukijat - ihanaa, lämpimästi tervetuloa! :)

maanantai 16. tammikuuta 2012

Naseva talvisää

Ihana lumi, ihana valo. Ihana viikonloppu! Flunssa Räkätauti alkoi vihdoin helpottaa ja viikonloppuna pääsi jo näyttämään nenänpäätä pakkassäälle. Ja nauttimaan valosta ja auringosta. Lapsille aurattiin iso mäki läheisen pellon pientareelle ja siinä riitti vauhdin hurmaa. Talven edetessä mäki vain kasvaa ja vauhti sen mukana...!


Tänä aamuna askeleet narskuivat ihanasti lumella ja puista leijui kauniita, kimaltelevia lumihileitä. Poskia pureva pakkanenkaan ei nipistellyt pahasti. On vain ihana vihdoin nauttia kunnon talvesta!

perjantai 13. tammikuuta 2012



Edelleen kipeänä. Jos mahdollista, niin tänään on vielä huonompi olo kuin eilen. Eikös koko ajan pitäisi mennä parempaan suuntaan? 

Olen toista päivää kotona, levännyt ja tulossa hyvää vauhtia hulluksi. Pakollinen tarkistusmatka alakertaan pellettikattilaa katsomaan aiheuttaa hengästymisen, sydämentykytysiä ja hikoilua, joten paikallaan pitäisi pysyä. Intoa ja halua tehdä vaikka mitä olisi, mutta en pysty eikä se ole järkevää. Istun koneella kansiopinojen saartamana ja ihmettelen, koska taas pääsen siivoamaan ja järjestelemään paikkoja. 




Kuopuksen huone on kiva. Kuten kyllä esikoisenkin. Vaikka vielä kesken, silti jo viihtyisät. Kollega sanoi viikolla hyvin, istuessamme työpaikan uuden siiven uudessa ruokalassa: jotkut tilat ovat sellaisia, että niissä viihtyy heti. Sitä ei oikein osaa sanoa, miksi, mutta siellä viihtyy silti ja se tuntuu hyvältä. Kuopuksen huone on juuri sellainen; eilenkin istuin muutaman tunnin siellä nojatuolissa lukemassa kirjaa ja nautin huoneesta. Valkoinen tapetti ei siis ole kylmä, vaikka se voisi siltä hyvin tuntua juuri nyt, kun ulkona on aivan valkoista ja kylmää. Yhdellä seinällä oleva merenkulkuaiheinen tapetti on myös aika onnistunut, vaikka itse sanonkin. Siitä tuntuu tykkäävän myös dino, joka irvistää tapetin vieressä ehkä hiukan hellemmin kuin muualla. ;)