sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Hyvää Joulua!



























Juuri nyt en saa tarpeekseni siitä, että on joulu, loma, perhe, yhteinen aika, kaunis maisema, upea luonto, kiireetön aika, yhdessäolo, rentoutuminen. En aio käyttää aikaa blogin ääressä istumiseen tämän enempää tällä hetkellä, mutta nämä kuvat oli pakko jakaa. Upea valo, upea maisema, upea luonto. Se oli pitkästä aikaa pakko vangita ja saada kuviksi. 

Nyt jatkan kaikkea sitä, mistä en ole saanut vielä tarpeekseni. Palaan jakamaan kuvia ja ajatuksia, kun siltä tuntuu. :)


torstai 6. joulukuuta 2012

6.12.2012



Tänään piti vapaapäivän innoittamana kuvailla oikein sydämeni kyllyydestä ihania talvisia maisemia. Jätin sitten kuitenkin peukaloni auton oven väliin niin, ettei se kameran kanssa oikein taivu työskentelemään ja ilman peukaloa on hankalaa kuvata. Nämä sain otettua, sitten oli luovutettava. Se on kumma, miten paljon yksikin sormi erilaisissa askareissa on mukana, ja miten ilman sitä tekemisen joutuu miettimään uudella tavalla...

Ensimmäiset, varovaiset hiihtolenkit lasten kanssa on tehty enkä malta odottaa kunnollisia omia lenkkejä. Ensin kuitenkin paranellaan flunssaa ja rauhoitutaan illaksi juhlimaan Suomea.


Hyvää itsenäisyyspäivää!


sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Talven odotetuimmat vieraat


Esikoinen ne huomasi päiväruoan aikaan keittiön ikkunasta. Ihanat, nykyään niin harvoin nähdyt punatulkut! Voi kunpa ne viihtyisivät tänä vuonna koko talven...








Lajitunnistukseni on vähän ruosteessa. Kukahan tämä mahtaa olla? 


Kolme lajia rinta rinnan, sulassa sovussa samassa puussa.






Seuraavat kuvat ovat valitettavasti vähän epätarkkoja. Liikkeen kuvaaminen ikkunalasin läpi - no, liikkeen sentään sain ikuistettua :)






Kaunista



















sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Syksyn lämmittäjät


Ihanassa suden hetki -blogissa bannerissa todetaan, että "koska maailman ja ihmisen väliin tarvitaan jotakin karvaista". Suden hetki -blogissa sillä toki tarkoitetaan vähän muuta, mutta ihan toteamuksena se pitää monella tavoin ihan paikkaansa. Meillä karvoja maailman ja ihmisen väliin tuovat  kissat, mutta jotain muutakin tarvitaan - ainakin näin syyspimeällä ja etenkin sitten pakkasilla. Siksi meillä kaivetaan syksyn tullen esiin taljoja...




...ja valoja:



Hain pihalta omenapuun oksan, suihkuttelin sen valkoiseksi, asetin roikkumaan ja viritelin valot päälle. Aika kiva siitä tuli! Tykkään paljon tuosta Clas Ohlsonilta ostetusta valosarjasta, joka toimii paristoilla. Se on kätevä, kun sen voi viritellä mihin vain pistorasiankin ulottumattomiin. Ja mikä parasta, sillä voi harhauttaa katsetta osumaan enemmän siihen tuon tuolin sijaa...(pimeällä toimii huomattavasti paremmin kuin tässä kuvassa).


Meillä on siis eteisessä ehta nojatuoli. Siis ei mikään kenkien laittamisen helpottamiseksi hankittu istuin, vaan kunnon vanha nahkainen tv-tuoli. Oikein isännän tuoli. Ja isännän takia se siihen jäikin...nimittäin hankittuamme olohuoneeseen uuden tämä sai häätötuomion ja siirrettiin eteiseen odottamaan siirtoa muualle. Siinä sitten ennen siirto-operaatiota isäntä istahti nojatuoliin räpläämään kännykkäänsä eikä suostunutkaan enää nousemaan. Ainakaan ennen kuin suostuin säilyttämään sen. Ja itse asiassa se onkin ihan mahtavalla paikalla; keskellä taloa, siitä on näköyhteys pääosaan huoneista ja se on kännyköiden ym. padien välittömässä läheisyydessä. Siihen on mukava istahtaa lukemaan tekstiviesti tai päivän uutisotsikot esimerkiksi odotellessa kahvin tippumista viereisessä keittiössä. Ja se on mukava. Varsinkin, kun jaloissa olevan taljan uumeniin voi upottaa varpaat. Ei ehkä viimeisen päälle sisustuksellinen tai feng shuin mukainen, mutta mukava ja käytännöllinen. Ja parhaani olen yrittänyt saadakseni sen naamioitua sisutukseen sopivaksi... ;)






 Lisää valoa eteiseen tuovat tuikkukipot ja uusi valaisin - tai valaisin on vanha, joku Ikean malli. Ostin siihen vain uuden varjostimen Pentikiltä.