maanantai 30. huhtikuuta 2012

Uudet kodit chileille


Laitoin jokunen viikko sitten chilit kasvamaan ihan vain porukalla pieniin kukkaruukkuihin. Ja kuten näkyy, iloisesti ovat kasvaneet. Ruukut alkoivat käymään ahtaaksi ja oli keksittävä uusi koti taimille ennen kuin juuret olisivat liian toisiinsa sotkeentuneita. Koska en kuitenkaan ole ihan vielä päättänyt chilien lopullisia sijoituspaikkoja ja ruukkuja, päätin tehdä niille ystävälliset väliaikaismajoitukset sanomalehdestä. Suikaloin ison sanomalehden kolmeen suikaleeseen (yläosa, keskiosa ja alaosa) ja kieputin suikaleen ison hernesoppapurkin ympärille niin, että suikaleet tulivat alaosasta reilusti purkin yli. Sitten taittelin alaosasta ylimenevän osan vielä purkin alle ja painelin tiiviisti purkkia maahan niin, että alataitos näytti suhteellisen koossapysyvältä. Vähän se siinä kohtaa vielä pyrki aukenemaan, mutta loistavasti pohjakin alkoi pysymään paikallaan mullan lisäämisen jälkeen. Sitten vain yksi chili jokaiseen sanomalehtipurkkiseen ja kaikki porukalla muovisen tarjottimen päälle! Sanomalehtipotit pysyvät ihan hyvin kiinni kosteinakin ja taitavat aika hyvin kosteutta pitääkin - täytyy vähän tarkkailla, ettei tule kasteltua liikaa. Esimerkiksi ulos istutettavia taimiahan voisi istuttaa maahan sanomalehtineen päivineen, mutta uskoisin, että näistä saa chilitkin siirrettyä ruukkuihin juurten kärsimättä - tai sitten kylmästi ruukuttaa sanomalehtineen!





sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Kevättä rannalla




 

Kutuaika on ohi ja katiskat nostettu taas hetkeksi lepäämään. Esille kaivettiin onki ja esikoinen pääsi ensimmäistä kertaa tänä keväänä vapaa kannattelemaan. Ei sieltä vielä näin kylmällä vedellä saalista saa, mutta pääsipähän hiomaan taas talven jälkeen tekniikkaa... ;)




Laiturin tolpat odottelevat vielä tositoimiin pääsyä. Vesi näytti tänään kyllä uskomattoman väriseltä, eikä ihme, kun kerran taivas on ollut näin upea!



Vesi on todella korkealla. Tässäkin on normaalisti vain vähän kosteaa, nyt järvi jatkuu näin pitkälle. 


Veden ääreen on taas ihana päästä. Kukin tavallaan :) Ja rantahiekkaan tekisi jo mieli upottaa varpaat...



 

 

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Matokammo

Hei!

Olen Johanna, ja minulla on matokammo. 
 Kammo.
Oikein paha. Talven aikana sen jotenkin työntää taka-alalle, matoja kun ei näy, eikä niille pääse siedättymään. Keväällä niitä tuntuu olevan kaikkialla, varsinkin öisen sadekuuron jälkeen. Tänä aamuna lyhyehkö työmatka töihin kävellen oli yhtä tuskaa. Kävin läpi kaikki mahdolliset osaamani tilanteeseen sopivat rentoutusmenetelmät kun pujottelin jalkakäytävällä matojen ohi. Oli nimittäin vähällä, ettei mielentyyneyteni pettänyt kokonaan niin, että olisin rynnännyt kiljuen pakoon. Ainoa mikä esti tekemästä sitä oli tietenkin se, että osasin liian hyvin kuvitella paniikissa juostessani jalkojeni alle liiskaantuvat madot. Se olisi ollut liikaa. 


Fobia.
Wikipedian mukaan Fobia on tiettyihin tilanteisiin tai kohteisiin liittyvä todellisen uhkan olemassaoloon perustumaton pelko (kammo tai kauhu), jonka ahdistuneisuusoireita henkilö ei pysty hallitsemaan. Vastenmielisyys esimerkiksi jotain eläinlajia kohtaan ei ole vielä fobia.
Terveyskirjaston mukaan määräkohteisilla peloilla (fobia) tarkoitetaan huomattavaa ja itsepintaista pelkoa, joka on kohteeseen tai tilanteeseen nähden liiallista tai epärealistista ja joka kohdistuu tiettyyn kohteeseen tai tilanteeseen. Altistuminen pelkoa herättävälle kohteelle aiheuttaa lähes aina välittömän ahdistusreaktion, joka voi olla luonteeltaan myös paniikkikohtaus.
Esimerkiksi käärmefobiasta sanotaan lisäksi, että on tärkeää huomata, että henkilöt, jotka eivät pidä käärmeistä tai pelkäävät niitä niiden myrkyn tai niille luonteenomaisen vaarallisuuden takia, eivät ole ofidiofobisia (käärmefobia). Tyypillinen ofidiofoobikko ei pelkää käärmeitä ainoastaan niitä luonnossa tavatessaan vaan pelkää myös ajatella niitä, nähdä unta niistä, nähdä TV:ssä tai kuvissa niitä.

Inho.

En sitten tiedä, onko tämä kammoa, fobiaa, inhoa, pelkoa vai mitä - mutta kurjaa se ainakin on. Muistan kuinka seurustellessani mieheni ei vielä tiennyt, kuinka voimakas kammoni on, ja kiusasi minua heiluttelemalla kastematoa kasvojeni edessä. Hänkin taisi järkyttyä reaktiostani, koska säikähdin ihan tosissani että hän koskettaa sillä minua. Huusin, itkin, olin valmis vaikka potkaisemaan häntä välttääkseni madon. Sen jälkeen hän kyllä hyvin ymmärsi kammoni laajuuden eikä toiste ole tullut matojen kanssa lähellekään. Päivastoin, auttaa aina viemään matoja pois hankalista paikoista ja esimerkiksi huolehtii lasten kalastusmatopurkeista, ettei minun tarvitsisi.

Jos joudun kohtaamaan matoja luonnossa tai kuvissa yhtäkkiä, ilman että voin varautua siihen etukäteen, reagoin hallitsemattomasti. Esimerkiksi jos kirjaa selatessa uuden sivun avatessani aukeamalla onkin madon kuva, kirja lentää kädestäni saman tien. Kaaressa ja lujaa. Pari kertaa olen juossut vapisten sisään puutarhatöistä, kun aurinkoisena kesäpäivänä pihatiellä on tullut vastaan iso kastemato. 


Jos osaan varautua, pärjään paremmin. Kuten sateisella ilmalla; tiedän, että madot ovat nouseet maan pinnalle ja tiedän odottaa niitä. Terästäydyn ja pärjään. Kasvimaalla maata kääntäessäni tiedän, että niitä sieltä on tulossa esiin, joten kestän sen. Paitsi jos niitä alkaakin tulla esiin paljon ja ne lähtevät kiemurtelemaan kohti. Sitten on pakko paeta paikalta.

Jokunen vuosi sitten sain hyvää siedätyshoitoa juurikkaannostossa. Sokerijuurikkaat nostettiin traktorin perään eräänlaisiin koreihin, ja kivisillä pelloilla koriin nousi myös kiviä. Koska tehtaalle ei voi kiviä lähettää, jonkun piti aina välillä nousta koriin ja heittää kivet pois. Koriin nousi juurikkaiden mukana myös matoja, mutta koska kiviä oli pakko kerätä, niitä oli pakko sietää. Ja helpottuihan niiden sietäminen, kun niiden lähellä oli pakko olla. Pystyn jopa välillä kunnon hanskat kädessä koskemaan pieneen matoon, jos on pakko, mutta isoihin en, enkä paljain käsin. 

Myös lapset ovat toimineet hyvänä kammon hillitsijänä. Päätin jo heti esikoisen synnyttyä, että matokammoani en voi lapsille periyttää. Pakottaudun aina esiintymään tyynenä lasten nähden ja olen vain selittänyt lapsille, että en välitä madoista, enkä halua niitä koskettaa. Lapset ovat sen ymmärtäneet ja sivuuttaneet asian olkiaan kohauttaen. Eikä heillä onneksi ole ongelmaa matoihin koskemisessa. Esikoinenkin on kolmevuotiaasta asti pujottanut itse madon ongenkoukkuun.  

Inhoni, kammoni, fobiani - mitä sanaa tästä voikaan käyttää - tuntuu naurettavalta, perusteettomalta ja typerältä. Iso ihminen ja pieni mato. Tiedän itsekin, miten naurettavaa tämä on. En vain voi sille mitään. Teen töitä sietääkseni matoja ja tiedän, että kesän kuluessa taas pärjään paremmin. Nyt keväällä vain tuntuu taas pahemmalta. 

ps. tekstejä ei taas saa mitenkään järkevästi aseteltua! Tässä kirjoittaessani ne asettuvat ihan hyvin, mutta tekstin julkaistessa ne pätkittyvät omituisesti. 

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Klips klips, osa 2

Ne kuuluisat Viimeiset Sanat. 

Yksi suosikeistani on ehdottomasti "Meillä ei kukaan ole vähään aikaan ollutkaan kipeänä". Varma merkki siitä, että lähes samalla sekunnilla tai viimeistään seuraavana yönä joku sairastuu. Näitä sanoja ei siis koskaan, ikinä, missään saa lausua ääneen ja parempi olisi, jos niitä ei edes ajattelisi.

Ei olisi pitänyt myöskään lausua näitä täällä:  "Olisivat nyt sitten leikelleet vaikka omiin hiuksiinsa koloja. Ne sentään kasvavat takaisin."

Argh.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Kasvaa ja ei kasva






Ihana aurinko, ihana sininen taivas. Sunnuntain valo antaa energiaa pitkälle ensi viikkoon - toivottavasti! Päivänliljat pukkaavat vihreää niin, että krookukset jäävät jalkoihin ja tulppaanit eivät varmaan ehdi edes avautumaan ennenkuin jäävät peittoon. Ensi kevääksi pitää varmaan suunnitella jokin muu paikka niille kuin päivänliljapenkki...

Lumi sulaa kohisten, mutta maa on vielä jäässä. Kolmenkymmenen sentin kohdalla kolahtaa rauta routaan, ei voi mitään. Tässä kuvassa näkyy muuten hyvin se, mitä pellon päälle ajettu hiihtolatu tekee. Kuvan keskellä oleva vaakasuora raita on siis hiihtolatua, ja se tulee näkymään siinä koko kasvukauden. Tiukkaan tamppautunut lumi ei noin vain sulakaan, saati sitten maa sen alla. Ja tuolle kohtaa kylvetty vilja on koko ajan askeleen jäljessä vierustovereitaan. Mutta kyllä siellä ladulla tuli nautittuakin - ja niin nautti moni muukin kyläläinen - että on se sen väärtti! :)
 


sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Katiskaa katsomassa

 Kevät on taas täällä! Eilen alkoi tuntumaan jo taas keväisemmältä ja tänään siitä ei ole ollut epäilystäkään. Ihanaa! Aamulla lähdimme jo kahdeksan aikaan tarkistamaan, josko illalla veteen laittamamme katiskat olisivat antaneet saalista. 

Katiskassa kiehuu ja kuohuu jo, kun kalamies lähestyy...




...ja sieltähän niitä löytyy: ojansuulle kutemaan nousseita vonkaleita. 


Älä mökötä, jatka matkaa vain! Sinut ja kaverisi säästettiin, yksi otettiin matkaan mukaan.


 Oja oli saanut yöllä jääpeitteen - upea luonnon taideteos tämäkin. 


 Järvenselkä on vielä jäässä, mutta rannat ovat sulana. 



Kurjista ja täyhtöhyypistä en ole vielä saanut kuvia, mutta joutsenia ja lokkeja on jo riittämiin...


Ja katiska heitettiin takaisin odottamaan lisää saalista. Yhden hauen perkasin jo ja lihat odottavat jääkaapissa kaveria - parista hauesta saisi jo oivat haukipullat!

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Yöllisiä valoja


Ihan vielä ei olla kuulaissa, kauniissa kesäöissä. 

Viikko alkaa olla takana päin ja edessä olisi ihana viikonloppu - ainakin toivottavasti ihana! Täällä eletään jo pitkälti jännityksessä, että koska päästään aloittamaan työt pellolla ja muokkaamaan taas maata uutta kasvukautta varten. Kevät on aina odotuksen aikaa, peltotöiden osalta erityisesti. Sitä ennen kuitenkin käydään päivätöissä ja jatketaan normaalia arkea, mutta meillä varsinainen kevät ja kesän odotus aina alkaa vasta sitten, kun jyvät on jemmattu ja kevään pakollinen osuus on ohi. 

Tänä viikonloppuna saadaan kuitenkin vieraita ja vietetään aikaa läheisten kanssa ihan rauhassa ja toivon mukaan hyvän ruoan äärellä. Ilmatkin ovat lämpenemässä, pitäisiköhän viritellä jossain vaiheessa grillikin taas tulille? 


tiistai 17. huhtikuuta 2012

Kevään värejä ja tuoksuja





Ruskeaa, harmaata. Seassa vihreää ja aavistus jo muitakin värejä. Kevään tulon voi jo aavistaa, mutta se viipyy vielä kulman takana. Osa pääsiäisen koristeista on vielä saanut jäädä paikalleen kauneutensa takia. Varsinkin näin pienet vesihelmet ylleen saaneina pajunkissat ovat niin suloisia!  



Suloisia ovat myös pienet väpättävät viiksikarvat. Pienille kehruukoneille kevään tuoksu antaa jo vahvempia lupauksia lähestyvästä lämmöstä kuin meille.  






maanantai 16. huhtikuuta 2012

Gone to the beach

...olisinkin juuri nyt rannalla, mutta ei. Otsikko sen sijaan viittaa valokuvauskilpailuun, joka on jälleen meneillään Pieni Lintu -blogissa. 





 
Aivan uskomattoman upeita kuvia, lähes vielä parempia kuin edellisessä kilpailussa!

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Satamat

 Jatketaan vielä kuvilla Tallinnan reissulta - tällä kertaa kuvakoostetta satamista.  

Aamuinen Helsingin satama oli yllättävän kaunis. Etenkin nämä kerrostalojen ikkunoista heijastuvat auringonnousun värit... 






Ihana, hopeanvärinen katto. Ja kaunis maisema muutenkin!


Kuvat voisivat olla tarkempiakin, mutta kuvasin nämä auton ikkunan takaa. Joka välissä en jaksanut painella ikkunoita auki, eikä se varmasti olisi ollut kanssamatkustajistakaan kovin mukavaa... :) 

Varsinkin takaisintulomatkalla oli aikaa kuvailla, kun satamasta poistuminen kesti puolitoista tuntia! Uskomattomat liikennejärjestelyt, satama oli varsinainen sumppu. Aluksi luulimme, että matkanteko jumittaa tullin takia, mutta syynä olikin yksikaistainen poistumistie satamasta ja liikennevalot - sekä keskiviikkoiltapäivän ruuhka. Uskomatonta...aikaa satamasta poistumiseen kannattaa kyllä varata!






Tämä talo on ihan ehdoton suosikkini matkan varrelta. Ihanat parvekkeet ja varsinkin nuo vinon katon (seinän?) takana olevat asunnot - siellä on varmasti hieno asua!