tiistai 22. helmikuuta 2011

Tasapainoilua

Tänään ei aurinko ole juuri paistanut, joten tekee mieli kaivella esiin aurinkoisia kuvia. Tässä neitokaiskisu tasapainoilemassa suloisessa paisteessa....

"Voitaisiin me tässä tasapainoilun lomassa vähän puskea kuonoja yhteenkin."

"Onko hyvä poseeraus?"

Ja välillä voisi käydä maistamassa viherkasvia...

lauantai 19. helmikuuta 2011

Lämpöä lisää!

Kylmänä päivänä on pakko saada jotain sisäistä lämmikettä...

 Kanakeitto

broilerin suikaleita
valkosipulia
salottisipulia
öljyä
vettä
Sambal oelek -tahnaa
tuoretta inkivääriä
kanaliemikuutio
herne-maissi-paprika -pakastevihannesseos
täysjyvämakaronia
maustamatonta tuorejuustoa

Silppua valkosipulia ja salottisipulia ja kuullota sipulisilppu öljyssä pannulla. Lisää broilerin suikaleet ja ruskista. Lisää vettä, Sambal Oelek -tahnaa, kanaliemikuutiota ja raastettua tuoretta inkivääriä maun mukaan. Itse laitoin noin 1,5 litraa vettä, 2 teelusikallista Sambal oelek -tahnaa ja noin kolme ruokalusikallista raastettua inkivääriä sekä puolikkaan kanaliemikuution. Näin sain aikaan hyvin voimakkaan liemen. Anna liemen kiehahtaa ja lisää makaronit. Laitoin itse noin 2 dl kypsentämätöntä makaronia. Kun makaronit ovat melkein valmiit, voi lisätä pakastevihannesseoksen. Lopuksi lisää maustamatonta tuorejuustoa (laitoin n. 100g) ja -

Bon Appétit!


perjantai 18. helmikuuta 2011

Valoa ja lämpöä

Valoa ja lämpöä. Sitä on ainakin sisällä. 


 

Hyvää viikonloppua!

torstai 17. helmikuuta 2011

Umppa ja Lumppa

Törmäsin tässä eräänä päivänä näihin kaveruksiin. Uskomattoman ihanat!


Näistä tulee hyvä mieli :) 

Käykäähän tutustumassa lisää täällä.

perjantai 11. helmikuuta 2011

Parantelua edelleen

Olo on edelleen aika kurja, joten lepäilyksihän tämä oleilu on mennyt. Onneksi mukana on ollut karvainen kaveri...


Tässä kuvassa paljastuu samalla hiukan tällä hetkellä työn alla olevaa projektia ;)


"Onko edes pakko yrittää herätä, jos ei jaksa?"

Mukavaa viikonloppua!





keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Parantelupäivä 2

Otsikko parantelupäivä tulee siis siitä, että yritän parannella kurkkuani ja saada takaisin karannutta ääntäni. Hieman helpottaa jo, mutta nyt alkoi flunssa. Tiedossa siis lepoa. Mikä on enemmän kuin tervetullutta ja nautin suunnattomasti tästä rauhasta ja hiljaisuudesta, kun lapset ovat päiväkodissa. 

Hiljaisuudessa voi silti tehdä esimerkiksi käsitöitä. Sain jokin aika sitten taas takaisin uinuneen innostukseni kutomiseen ja sen jälkeen puikot ovat viuhuneet ahkerasti. Näillä aloitin hiipuneen taidon palauttelemisen ja aika hyvät näistä siihen nähden tuli.


Aloitin kaapista löytyneellä langalla ja kuvittelin, että se riittäisi, mutta ei se sitten riittänytkään. Onneksi kudoin sukkia yhtä aikaa, eikä tullut eriparisukkia. Yhtä aikaa kutominen on muuten tällaiselle vähän kärsimättömälle tyypille loistava ratkaisu; useamman kerran joskus entisessä elämässä kävi niin, että aloitin vaikka mitä sukkia ja tumppuja yms., mutta ensimmäisen valmistuttua ei huvittanutkaan aloittaa toista tai sitten siitä tuli erilainen. Nyt sukatkin valmistuvat kuin huomaamatta lähes yhtäaikaa. Ja näidenkin kanssa kävi niin onnellisesti, että koska lanka ei riittänytkään, sain lähikaupasta tarpeeksi sopivaa lisäksi. Jämälankoja olisi ollut vaikka kuinka paljon, mutta jostain syystä niistä mikään ei tuntunut sopivalta....

Viimeistelyä on nyt odottamassa tämä:


Näyttää pehmoiselta, vai mitä? Se on vielä salaisuus, koska se on tulossa ystävälle :)

tiistai 8. helmikuuta 2011

Parantelupäivä

Sunnuntaita saatiin taas viettää ihan mukavassa säässä. Aurinkokin pilkahteli ja päivällä saattoi kuulla kevään kohinan linnunlaulussa ja räystäiden reunan tipahtelevissa vesipisaroissa.


Isäntä kaivoi pojille lumitunnelin ja minä keskityin ihailemaan maisemia. 


Tänään onkin sitten ihan erilainen päivä. Lumitöitä tiedossa!

torstai 3. helmikuuta 2011

Juonipaljastuksia

VAROITUS! 

Tämä teksti sisältää juonipaljastuksia Karin Slaughterin kirjasta Häpäisty....


Tiedättehän sellaisen loppuhuipennuksen, joka salpaa hengityksen hetkeksi, kunnes todellisuus iskee ja tajuat, että sankari kuoli? Sen epäuskon ja järkytyksen? Etsit merkkejä tekstistä siitä, että ehkä hän vielä selviää? Samalla ymmärrät, että käytöksesi on ehkä hiukan ylireagoitua ajatellen, että kyseessä kuitenkin on vain kirjassa tai elokuvassa oleva hahmo, jolla ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä. Silti et voi olla tyrmistymättä siitä, että kirjailija tai ohjaaja on voinut tehdä niin törkeän tempun, että hän julmasti surmaa sankarittaren rakkaan, tulevan isän, maailman pelastajan tai sen hellyttävimmän tyypin?

Karin Slaughter on jo useammassa kirjassaan kuljettanut lukijaansa eteenpäin Jeffrey Tolliverin ja Sara Lintonin (Tolliver) matkassa. Kun sankari lopussa kuolee, kirjailija antaa pienen toivonkipinän lukijalle kirjan lopussa mainitsemalla, että hän on kirjoittanut pienen tervehdyksen nettisivuilleen osoitteessa www.karinslaughter.com/letter. Siellä hän tarjoaakin pientä lohtua lukijalle - ei valitettavasti paljastamalla, että Jeffrey kuin ihmeen kaupalla pelastuukin, vaan kertomalla, kuinka hän päätyi surmaamaan sankarin. Ja kuinka tulossa on jo uusi kirja, jossa selviää, miten sankaritar ja muut osalliset jatkavat elämäänsä. Aika koukuttavaa, eikö? 

ps. Slaughter lupasi vielä kirjaansa yhden ylimääräisen bonusluvun nettisivuillaan. Se vain ei toimi. Mitä piinaa onkaan miettiä, mitä se oliskaan sisältänyt!





tiistai 1. helmikuuta 2011

Kevättä rinnassa

Tänään alkoi ensimmäisen kerran tuntua siltä, että kevät voisi oikeasti olla tulossa. Viikonloppuna siitä saatiin jo vähän esimakua auringonpaisteen ja räystäiltä tippuvan veden muodossa! Mutta kyllä se vielä kaukana on.....


 
Syksyllä jemmasin sipulikukkia sinne tänne ulkona ja kellariin pariin ruukkuun. Missähän vaiheessa ne raaskisi hakea sieltä heräilemään valoon? 

(kuva: Imagepark)