Kun yksi laumasta on poissa, iskee ikävä. Vaikka kuinka joskus toivoisi, että olisi rauhallisempaa, yhden jäsenen puuttuminen tekee elämästä ehkä liiankin rauhallista. Vajaata. Ja vaikka tietää, että se puuttuva jäsen nauttii olostaan muualla täysin rinnoin, ei voi silti olla tuntematta haikeutta siitä, ettei hän ole täällä meidän kanssamme.
Ei ikävä ole niin suuri silloin, kun toinen meistä vanhemmista on poissa. Mutta kun pesueesta toinen puuttuu, tuntuu kuin puuttuisi toinen käsi. En halua yrittääkään arvata, miltä tuntuisi menettää toinen kokonaan. Nyt hän on sentään tulossa kohta takaisin.
Lievitän ikävää ottamalla kuvia hänen keräämästään ja osin kasvattamastaan kukkakimpusta. Johon hän itse valikoi maljakon ja asetti keittiön pöydälle parhaalle paikalle. Enkä voi olla miettimättä, ymmärsikö hän varmasti, kuinka onnellinen ja ällistynyt olin tästä kimpusta ja sen esille laitosta?
Tuo on niin totta!!
VastaaPoistaOlen joskus sanonut miehelleni, että jos minulle tulisi pakko tilanne, että lapset tai hän. Valitettavasti hän jäisi toiseksi.
Lapset ovat kuitenkin minusta, ja tunneside on pajon suurempi.
Vaikka tottakai miestäkin on ikävä, kun hän on pois!
Juuri niin, Mia - ikävä on tottakai miestäkin, mutta se on erilaista.
PoistaTodennäköisesti onneksi ei varmaankaan koskaan tule eteen tilannetta, jossa joutuisi valitsemaan. :)
Ihan samaa mieltä Mian kanssa,tätä juuri varmaan tarkoittaa se "veri on vettä sakeampaa"-sanonta vaikka toisaalta uskon myös että sama koskee myös vaikkapa adoption kautta saatua lasta,taitaa tuo sanonta siis tarkoittaa kuitenkin äidinrakkautta:)Mä olen tosi kova ikävöimään tyttöä kun hän on jossain reissussa,olen kuullut sanottavan ettei lapselle saisi ikäväänsä tunnustaa,siis siksi ettei lapsi ikävöisi,mutta mä olen toista mieltä,olen tytölle kymmeniä kertoja sanonut että ikävä on myös positiivinen tunne,sehän kertoo tykkäämisestä ja rakkaudesta...
VastaaPoistaNiin on kauniit kuvat taas että ohhoh<3
Kaunis oli myös edellisen postauksen mökkikeittiön muutos,nupit se kuuluisa . iin päällä!
En osaa kuvitellakaan, miksei ikävää saisi tunnustaa? Meillä ainakin ikävöidään paljon ja aina on myös puhuttu, että se tosiaan kertoo vain välittämisestä ja rakkaudesta!
PoistaKiitos - nupit hymyilyttävät vieläkin! :)
mä olen tosi huono olemaan lapsista erossa, siksi kotiäiteilykin sopii mulle mainiosti :)
VastaaPoistakauniit kukat :)
Totta, ei tarvitse kauhean paljon erossa olla. :)
Poista