Saunan ovesta se tipahti.
Saunan kuistin lattialla se näytti yksinäiseltä ja hylätyltä, aivan kuin sen vieressä ollut lehtikin.
Molemmat syksyn pudottamia, omasta puustaan pudonneita. Ystävänsä kadottaneita.
Molemmat on ikuistettu, vangittu valokuvaan. Avain on poimittu hellästi ja talletettu odottamaan kevättä. Silloin siihen hankitaan uudet naulat ja se pääsee jälleen puuhunsa, saunan oveen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän viestin käynnistäsi, teet minut hyvin iloiseksi! :)