maanantai 24. lokakuuta 2011

Viisi asiaa

Blogeissa on kiertänyt Viisi asiaa-postaus. Minäkin pyysin omat viisi sanaani, koska halusin hiukan ajattelemisen aihetta ja rakennuspaloja vähän pidempään tekstipostaukseen. Viisi haastavaa ja ajatuksia herättävää sanaa minulle antoi  Mansikkapaikasta vasemmalle -blogin Anttis. Kiitos!  
 
1. Joulu

   Minulla on hieman kahtiajakoinen suhde jouluun. Toisaalta rakastan joulua ja sen tunnelmaa. Mielikuva kiireettömästä, rauhallisesta, tuoksujen ja kynttilöiden täyttämästä joulusta hohtavan valkoisien hankien keskellä...eihän sen kauniimpaa voi olla.Toisaalta taas viime vuosina joulu on kääntynyt aina lopulta hiukan toisenlaiseksi kuin kuvitelmissani... Jotenkin jouluvalmistelut jäävät liian myöhäiseksi ja vaikka kuvittelen aloittaneeni tarpeeksi aikaisin, aina viime metreillä tuntuu, että jotain jää puuttumaan. Lahjat ja muistamiset jäävät aina jostain kohtaa vajaaksi ja joudun viime tipassa hankkimaan vielä jollekulle jotain valmista turhaa, mitä en haluaisi. Jouluna meillä on ollut tapana viettää aatto toisen vanhempien luona ja joulupäivä sekä tapaninpäivä sitten toisen vanhempien luona. Tämä aiheuttaa sen, että olemme koko joulun liikenteessä, eikä rauhoittumisesta ole tietoakaan. Joulun pyhät ovat niin lyhyet, että hädin tuskin yhtään aikaa jää rauhoittumiseen ja kiireettömään yhdessäoloon. 


Tänä vuonna olen jälleen kerran päättänyt aloittaa valmistelut aikaisemmin. Olen jo tehnyt ison osan joulukorteista. Olen jo puintiaikaan tehnyt valmiiksi naapureille ja muutamille sukulaisille kauralyhteet, joihin teen vielä kauniista nauhasta koristeet.


Olen miettinyt, pitäisikö meidän kylmästi muuttaa jouluperinnettä niin, että olisimme jouluna kotona ja naapurissa anoppilassa, ja kutsuisimme omat vanhempani meille joulupäivänä? Aloittaisin jouluvalmistelut aikaisemmin, ja tekisin joulun meille  sen sijaan, että matkustamme? Näin saisimme lasten kanssa hiukan rauhallisemman joulun ja välttyisimme lahjaröykkiöiden kanssa ajamiselta. Lastenkin kannalta on surullista, kun esimerkiksi legolahjoja ei kannata avata, kun kaikki pikkuosat hukkuvat niin helposti sitten matkalle pakatessa. 


Olen aina ihmetellyt jouluun intohimoisesti suhtautuvia ihmisiä, jotka aloittavat valmistelut jo lokakuussa ja pitävät vihkosia jouluun liittyvistä asioista. Nyt alan ymmärtää sitä paremmin...voisi ihan oikeasti olla järkevää tänä vuonna kokeilla, miten ajoissa paperille suunniteltu ja organisoitu joulu toimisi. Välttyisikö viime hetken lahjojen ostamiselta ja olisiko helpompaa, kun olisi aikatauluttanut tekemiset pidemmälle ajalle? Voisiko olla, että tarkemmin suunnittelemalla voisi saada stressittömämmän ja oikeasti kauniin ja rauhallisen joulun?



2. Maanantai



Suhtautumiseni maanantaihin on juuri kuvan mukainen. No niin maanantai, hoidetaanpa sinut alta pois!! Useimmiten viikonlopusta arkeen laskeutuminen ei ole kovin mukavaa ja viikonloppua voisi jatkaa loputtomiin. Toisaalta, kun arki väistämättä on edessä, se ei siitä huokailulla muuksi muutu...ja toisaalta on mukavaa aina vapaiden jälkeen palata arkirutiineihin. Maanantai siis ei ole lempipäiväni, mutta en sitä mahdottomasti inhoakaan!





3. Harrastus








Aiemmin, kun pelasin lentopalloa, harrastus oli minulle selkeästi aikataulutettu ja tavoitteellinen juttu. Treenit ja pelit aikatauluttivat elämää ja ellei ollut mitään aikatauluihin sidottua, lähdin lenkille tai hiihtämään omatoimisesti.


Minulla on ollut opettelemista siinä, että ei-aikataulutettu tekeminenkin voi olla harrastus. Että voin yhtä hyvin ilmoittaa miehelle ja lapsille, että lähden hetkeksi ulos kuvaamaan - minulla ei tarvitse olla vakituista aikaa vakituisena päivänä harrastukselleni. Voin harrastaa käsitöitä siinä välissä, kun odotan perunoiden kiehumista, tai leikata muutaman tilkun peittoa varten odottaessani kahvin tippumista. Tai voin levittää askartelutarvikkeeni keittiön pöydälle, pyytää lapset mukaan ja tehdä heidän kanssaan kortteja. 

Olisi tavallaan hienoa voida sanoa, että harrastan vaikkapa vuorikiipeilyä. Tai laskettelua. Jotain isoa. Jos kirjoittaa työhakemukseen, että harrastaa käsitöitä, askartelua, valokuvaamista ja lenkkeilyä, se kuulostaa vähän puuhastelulta. Eikö vain? Vähän väkisin keksityltä? Kaikkihan vähän harrastelevat askartelua, tai ainakin meistä jokainen kirjoittelee onnentoivotuksia kortteihin tai jotain sellaista. Ja aika moni meistä lenkkeilee, ei kai se mikään harrastus ole. Juokseminen olisi, se on tavoitteellista ja trendikästä, mutta ei lenkkeily. 



Silti harrastan käsitöitä, askartelua, valokuvaamista ja lenkkeilyä. Ja sienestystä. Ja olen erittäin onnellinen näistä harrastuksistani! :)


Harrastuksista juttua muuten aiemmin täällä.




4. Ystävä
Ystävien merkitys on vuosien saatossa muuttunut. Joskus ystävät olivat lähes koko elämä, ja vieläkin voi ilolla ja lämmöllä muistella niitä aikoja ja tempauksia, joita ystävien kanssa tuli tehtyä ja koettua. 

Olen aina ajatellut itseäni sosiaalisena ihmisenä, jolle ystävät ja kaverit ovat tärkeitä. Vuosien saatossa on tullut myös tarkistettua näitä käsityksiä. Olenko sittenkään niin sosiaalinen? Kuinka tärkeitä ystävät minulle ovat? Onko ystävä silloin tärkeä, jos häntä näkee kerran kahdessa vuodessa? Tai harvemmin? Kuinka usein lopulta näen ystäviäni? Kuinka aktiivinen olen ystävien suhteen? 


Tässäkin kohtaa on tullut tunnustettua, etten ehkä sittenkään ole niin kovin sosiaalinen. Näen ystäviäni harvoin, ja voisin yrittää olla paljon aktiivisempi. Mutta toisaalta, ystävät ovat minulle tärkeitä. Vaikka en näkisi heitä usein. He ovat silti ajatuksissani ja tiedän, että voisin sanoa että tarvitsen sinua nyt, ja he tulisivat tuekseni. Samoin tiedän, että lähtisin heti tueksi, kun ystävä pyytäisi. Toki haluaisin olla myös sellainen ystävä, joka olisi paikalla tarvittaessa pyytämättäkin. Joka tuntisi ystävänsä niin hyvin, ettei sanoja ja pyyntöjä tarvittaisi. Olen valitettavasti kuitenkin hukannut sellaiset ystävyyssuhteet, joita ylläpidetään koko ajan aktiivisesti, ja joissa toinen tietää kaiken, mitä toisen elämässä on meneillään. Onnellinen on sellainen ihminen, jolla tällainen ystävä on. Minulla ei ole, ja tiedän, ettei monella muullakaan. Mutta silti tiedän, että vanhojen ystävien kesken voimme nähdä harvoin, mutta silti tavatessamme se sama vanha ilo ja luottamus on jäljellä.  
 


5. Koti


Koti on paikka, jota ihminen käyttää vakituiseen asumiseen, jossa säilytetään henkilökohtaisia tavaroita, jossa vietetään vapaa-aikaa ja paikka jossa perheen jäsenet asuvat.


Ihmisen kotiin voivat tulla vieraat vain luvalla ja se nauttii kotirauhaa. Kodiksi voi kutsua myös jotain tiettyä kaupunkia, seutua, maata tai muuta paikkaa jossa viihtyy erityisen hyvin. Kodin rajat eivät siis ole tarkat ja täsmälliset vaan suhteelliset. Vakituinen asuinpaikka ei aina tunnu kodilta, ja kodilta voivat tuntua myös paikat, joissa ihminen ei asu. Esimerkiksi lapsuudenkotia pidetään usein aikuisenakin kotina, vaikkei siellä enää asutakaan. Ihmisellä voi siis olla useita koteja, ja koti onkin sekä paikka että mielentila. Kodin tunne jotakin paikkaa kohtaan alkaa kehittyä jo, kun kodista haaveillaan tai sitä suunnitellaan.



Koti merkitsee turvallisuutta, rauhallisuutta, menneisyyden muistoja ja tulevaisuuden suunnitelmia, se on paikka jossa ihminen kokee olevansa oma itsensä ja jossa hän voi tehdä itselleen tärkeitä asioita. Kodilla on siis yhteys ihmisen identiteettiin. Kodiksi voidaan sanoa myös muita kuin paikkoja. Ihminen voi kokea löytäneensä kodin vaikkapa uskonnosta, taiteesta tai hän voi kokea toisen ihmisen läheisyyden kotona olemisen tunteena.


Suomen kielen sana koti on sukua  kota-sanalle. Koti-sanan on selitetty tulleen kota-sanasta; sanottiinhan "menemme kotiin" (eli "menemme moneen kotaan"), "tulemme kodista" (eli "tulemme useasta kodasta"). Myöhemmin kota-sanan monikko (kotii-) on poikinut perusmuodossa olevan sanan koti.
  Lähde: Wikipedia
Koti on nykyisin minulle tärkein. Olen kotoilija, olen ollut sitä aina. Parasta on viettää kiireetöntä aikaa oman perheen kanssa - myös siivota, laittaa ruokaa, pestä pyykkiä. Kaikki on tuttua, kaikki on järjestyksessä. Ainakin ajatuksissa ja toiveissa. Välillä remontoidaan ja sisustetaan uudelleen, mutta perusasiat pysyvät kunnossa. Meidän perhe. Toivottavasti siihen ei tule koskaan muutoksia. Lisäyksiä ehkä joskus. ;)


Kuvat täältä,
Pinterestistä ja omiani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätäthän viestin käynnistäsi, teet minut hyvin iloiseksi! :)