Synkkää ja pimeää, mutta kyllä me silti pärjätään

Tämä pimeys alkaa vaikuttaa jo nyt mielialaan enkä tiedä, miten selviän ensi kevääseen asti. Kynttilöiden sytytteleminen, vilttiin kääriytyminen ja glögin juominen on mukavaa ja kesän jälkeen sitä omalla tavallaan kaipaa, mutta se ei vain tunnu riittävän. 

Käsityöt auttavat paljon. Se, että voin suunnitella uusia projekteja ja saada vanhoja etenemään, antaa jollain lailla elämään potkua ja jatkuvuutta. Totta kai elämässä on muutakin, mutta se on se mukava henkireikä. Oma juttu arjen keskellä. Nautin suunnattomasti siitä, kun lasten mentyä nukkumaan voin sytytellä loputkin kynttilät, linnoittautua sohvan nurkkaan ja kaivaa käsityön esille. 

Muuttelin hiukan olohuonetta. Heivasin vanhan Ikean ison, valkoisen sohvapöydän kellariin ja raahasin tilalle eteisestä leveän rahin. Rahin päällystin kaapista löytyneellä mustalla sametilla; ei mikään käyttöominaisuuksiltaan paras valinta kissa- ja lapsiperheessä, mutta halusin nähdä, toimiiko musta. Toimiihan se. Jossain vaiheessa täytyy siis vierailla kangaskaupassa ja ommella uusi, musta päällinen. Sitä ennen täytyy vielä kuitenkin testata valkoinenkin. Jos se vaikka olisi parempi. Tai miten olisi vaikka punainen joulun kunniaksi?

Rahin taakse jätin siinä jo aiemminkin käytössä olleet pienemmät rahit. Nämä ovat ahkerassa käytössä, enkä osaa muuten istuakaan sohvalla kuin jalat rahilla. Vanhat hopeanväriset päällysteet saivat kyytiä ja paljastin vielä vanhemmat mustat päälliset alta. Rahit saivat vielä peitokseen mustan lampaantaljan, joka on ihanan lämmin jalkojen alla. Ainoa huono puoli siinä on se, että myös pikkukissa tykkää. Tilasta siis taistellaan ankarasti joka ilta. ;)

Mukaviahan nämä syysillat ovat. Kohta on joulu ja sen jälkeen toivottavasti saadaan nauttia taas kunnon talvesta - kirkkaista hangista ja auringonpaisteestakin. 

ps. Kiitos Lilla Tirlittan valotusvinkeistä. 

Niiden avulla olen löytänyt ihan uuden maailman

 hämärässä kuvaamiseen. Opettelu jatkuu! :)