Flunssan alku pakotti jättämään perinteisen metsäjuoksulenkin väliin esikoisen sählyvuoron aikaan. Otin sen sijaan kameran mukaan ja painelin kävellen tutulle pururadalle. Jo heti alkuun päätin kuitenkin lähteä seuraamaan tutun puru-uran sijaan metsäpolkuja; niitä houkuttelevan näköisiä uria, joita risteilee pitkin poikin metsää ja houkuttelee poikkeamaan syvemmälle valmiiden reittien sijaan.
Polku johti pois tutulta uralta ja syvemmälle uusiin paikkoihin.
Metsän siimeksessä sain hengittää syvään ja imeä itseeni vanhojen puiden rauhaa. Huomasin, että joskus vanhan uran jättäminen taakse ja uudelle polulle poikkeaminen antaa rauhaa, tyyneyttä ja uutta energiaa.
Vielä kun osaisi poiketa suuremmaltakin uralta uudelle polulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän viestin käynnistäsi, teet minut hyvin iloiseksi! :)