Tänään on eskarin kevätjuhla. Esikoinen päättää ihan kohta lapsuuden kuviot ja aloittaa syksyllä koulun. Kun miettii esikoista viime syksynä eskaritaipaleen alussa ja sitä, millainen hän on nyt - onhan tuo muuttunut hurjasti. Pikkupojasta pojaksi.
Mutta samalla tuo on vielä niin pieni. Saa kyyneleet silmiin harmituksesta ja kiukuttelee väsymystä. Laittaa kädet ympärille ja sanoo kuinka paljon rakastaa. Miettii, miten kirjoitetaan serkkupojan nimi onnittelukorttiin. Vetää sukat väärinpäin jalkaan. Empii, voisiko hammaskeiju sittenkin olla olemassa.
Snif. Onkohan meillä illaksi tarpeeksi nenäliinoja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän viestin käynnistäsi, teet minut hyvin iloiseksi! :)