Olo on juuri kuin kuvassa. Katse tuijottaa tyhjyyteen eikä jaksaisi ryhtyä mihinkään.
Suru läheisen ihmisen takia on suuri. Vaikka asiat eivät murehtimalla parane, on ehkä tullut aika myöntää, että luopuminen on käsillä. En haluaisi päästää irti ja hetkittäin takerrun toivoon. Mutta tiedän, että se on mahdotonta. Vaikka käänne parempaan tapahtuisikin, uusi käänne huonompaan on nurkan takana. Maallinen vaellus on tulossa tiensä päähän, se on vain hyväksyttävä. Mutta vaikeaa se on.
Voimia sinulle<3
VastaaPoistavoimia ja enkeleitä toivotan <3
VastaaPoistaKaunis kiitos, Kirsi ja Taina.
VastaaPoistaVoimia sinulle.
VastaaPoista