sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Näkökulma

Mökillä saunassa on seinäpinta, josta on lohjennut pala. Se ei ole suuren suuri, mutta keskellä seinää ja sopivasti katseen edessä, kun lauteilla istuu. Yleensä lauteilta tulee katseltua järvelle, mutta kun kuuma löyly höyrystää ikkunat, katse alkaa harhailemaan muuallekin. Ja silloin se osuu tuohon puuttuvaan palaseen. Piikki lihassa, joku voisi sanoa. Olen tuijotellut sitä monesti ja miettinyt, miten sen saisi korjattua. Lohkeamat ovat sen näköisiä, ettei pieni paikka taida auttaa. Pinta lähtee lohkeamaan sitten vierestä. Parempi varmaan olisi raaputella koko pinta pois ja laittaa koko seinään uusi. Mutta kun olisi paljon muutakin tekemistä. Ja sitten se ihana tekemättömyyskin. 


Jälleen kerran istuimme saunan lauteilla, sinä hetkenä vain kuopus ja minä. Hän rikkoi jo hetken kestäneen hiljaisuuden toteamalla: "Äiti, tuossa seinässä on lintu." Hetkeen en ymmärtänyt, mutta kun näin mihin hänen katseensa oli kohdistunut, tajusin sen itsekin. Niinhän se on. Selvä lintu. Siitä lähtien lohkeama ei ole ollut pala poissa ja piikki lihassa, vaan lintu.

2 kommenttia:

  1. Niinpäs onkin, lapsilla on ihana taito nähdä asioita kauniimmin.

    VastaaPoista
  2. Kyllä, niin on. Pitäisi ottaa tässäkin kohtaa lapsista enemmän mallia!

    VastaaPoista

Jätäthän viestin käynnistäsi, teet minut hyvin iloiseksi! :)